Moikka! Pienen kirjoitustauon jälkeen ajattelin kuitenkin palata tänne. Tässä blogitauokoni aikana on ehtinyt sattumaan ja tapahtumaan niin ikäviä, kuin hyviäkin asioita. Aloitetaan nyt vaikka ekaksi niistä negatiivisista.
Me päätettiin tosiaan exäni kanssa lopettaa kokonaan tää meidän säätösuhde, ei tosin tullut tämä päätös mun aloitteestani. Taisin pilata omalla typerällä käytökselläni kaiken ja myös hänestä löytyi niitä vikoja jotka oikeestaan suurin syy ehkä on ollut mun käytökseeni. Oon ollut tosi hukassa ja ehkä hieman epätoivoisena hakenut paljon huomiota useilta miehiltä. Mun exäni taas edelleenkin asustaa tämän nykyisen muijansa luona ja raukka ei tiedä mitään miekkosensa säätämisestä exänsä kanssa. Mun exä oli vielä kovasti perjantaina muuttamassa mun luokse. Piti tällä viikolla siis muuttaa nyt kokonaan tänne mun luokse, kuulemma. Ja oli puhetta niin lapsien hommaamisesta ja omistuskämpän hankkimisesta myöhemmin. Mut se siitä sitten, kaikki on ohi, ei tästä jutusta koskaan olis tullut mitään enää.. Luottamusta ei kummaltakaan löydy toisiamme kohtaan.
Oltiin tyttökavereideni kanssa eräässä yökerhossa viettämässä iltaa, kunnes mun kaverit sit haluski lähteä aikasemmin kotiin päin ja mä jäin yksin baariin niinkuin perinteisesti, kun bilehirmu olen välillä ja pilkkuun saakka useimmiten haluan baarissa viipyä. No exäni sitten halus tulla mukaani mun luokse yöpymään. Aamulla hän sit oli lähtenyt täältä ja oli mennyt kuulemma lukemaan mun jokaikisen viestin mitä puhelimesta löytyi, kun olin itse jo simahtanut ja syvässä unessa. Viesteissä oli niin hänen haukkumisiaan, kuin myös paljastu mun aikaisempi seksisuhde erään miehen kanssa ja muuta henkilökohtaista. Mua hävettää niin paljon osan viestin sisällöt, etten oo ees halunnut avata kyseisiä viestejä ja katsoa mitä mun exäni on joutunut lukemaan. Mä en pysty hyväksymään, että mun henkilökohtasia tavaroita aletaan tutkimaan ja etenkään puhelinta! Jos menee toisen puhelimesta viestejä urkkimaan voi monesti tulla väärinkäsityksiä viestien perusteella. Meille tuli ihan järkyttävä riita aiheesta ja sovittiin, että elämä nyt vaan jatkuu eteenpäin. Tosin omasta mielestäni mä en oo tehnyt mitään väärää, koska olen ollut sinkku ja hän tässä on ollu se kahden naisen pyörittäjä. En mä parisuhteessa ole todellakaan samanlainen huomiohuora suoraansanottuna. Noh, mä olen siis kunnon pelinainen ja hän on aikaansaamaton luuseri. Kuulemma ei hän valitse mua elämäänsä eikä kyllä jatka seurustelua tän nykyisen naisensa kanssa. Ja mulla on tavoitteena itse nyt rauhoittua, hetkeen en oo menossa baareihin ja poistelen Facebookista turhia ihmisiä keihin netissä tutustunut.
No en jaksa jäädä sitten märehtimään tätä asiaa sen enempää. Mulle hän on tulossa vielä asiakkaaks torstaina työpaikalle ja mä joudun huulta purren varmaan työskentelemään silloin. Sovittiin, että se jää viimeseks näkemiskerraksi. Mun pää ei vaan enää kestä tätä vuoden kestänyttä sirkusta. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei, muttei tällasta kaksoiselämää enää kukaan kestä. Mun kavereillakin on alkanut mennä hermot mun ainaiseen valitukseen tästä exästäni, enkä ihmettele yhtään.
No sitten niihin positiivisiin puoliin. Koko viikonlopun itkettyäni mulle tuli kaveripyyntö Facebookissa mun vanhalta luokkakaveriltani vuosien takaa. Tietysti hyväksyin, kun hän kuitenkin tuttu on ja alettiinkin juttelemaan sitten vähän kaikkea messengerissä ja hetken päästä tuli pyyntö jos jaksaisin illalla lähteä kiertelemään kaupunkia hänen kyydissään ja ajeltiin sinne sun tänne sekä höpöteltiin vaikka mitä. Mun mieli piristys niin paljon ja samana iltana tuli vielä pyyntö haluaisinko tänään lähteä hänen kanssaan elokuviin tai hänen luokse katsomaan joku vuokrattu leffa. Varmaan olen menossakin, eipä mulla tässä muutakaan enää oo ja kiva tutustua ihmiseen paremmin joka on vielä aika samanlainen luonteeltaan kuin minä. :)
Yritän parhaillaan päästä kaikista mua yrittäneistä miehistä eroon. Mua vituttaa suunnattomasti, kun joka tuutista tuppaa viestejä ja jatkuvia pyytelyitä kahville tms. Omaa vikaani osa, kun olen liian kiltti ja en ole osannut aina sanoa ei, vaan jotain tyyliin "katsotaan sitä sitten myöhemmin." Mun pitää alkaa oppia olemaan ilkeämpi ihmisille, niille just keistä en ole kiinnostunut sit alkuunkaan. Miehet vaan tuntuu ihastuvan ihan liian nopeesti. Ja piti muuten edelliseen postaukseeni viitaten puhua siitä yhdestä miehestä, kenen kanssa käytiin kahvittelemassa ja yhdellä. Siitä ei oo mitään tullut ja se näkeminen jäi siihen kertaan. Kyllä se on mua jossain Whatsapissa huudellut, mutta en oo pystynyt vastaamaan hänelle mitään.
Että sellaista tänne! Välillä vieläkin meinaa itku lentää, kun exän ja mun suhteen hyvät puolet tulee mieleen, mutta tää vaatii vaan aikaa ja sitä, ettei me olla enää tekemisissä. Ei voi muuten päästä yli toisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti